Askel eteenpäin neulomisessa

Tavoilleni uskollisena kunnianhimoisten neulotatavoitteiden suhteen ostin kolme vyyhtiä lankaa paikalliselta värjäriltä Exeterissä. Ajatuksenani oli tehdä paksu, villainen talven kaulahuivi itselleni. Oli kuitenkin muutama yksityiskohta mitä en ollut harkinnut: ei mallia, ei hajuakaan siitä paljon lankaa tarvitaan, tai miten vyyhtien kanssa toimitaan. Onneksi tälläkin kertaa opin kaikenlaista matkalla, ja ennen kaikkea lopputuloksesta tuli oikein hieno!

Ensimmäinen huoleni oli saada vyyhdit lankakeriksi. Googlen ja Youtuben avulla löysinkin hyviä ohjeita siitä, miten vyyhdeistä saa kauniita, purkautumattomia keriä. Siihen on nimittäin olemassa työkalu, semmoinen langankerimispalikka, englanniksi nostepinne. Päätin kuitenkin, ettei minulle ole kärsivällisyyttä tai tilaa uudelle välineelle, mitä ei kuitenkaan voi käyttää kovin moneen asiaan. Hetken tuumittuani havaitsin, että karjalanpiirakkakaulin sopisi tähän tarkoitukseen mainiosti. Eräs bloggaaja oli käyttänyt rytmikapuloita, eli luovuus on tässäkin valttia :D Yhden vyyhdin keriminen kesti noin 20 minuuttia, mutta se oli vaivan ja ajan arvoista. Keristä tuli oikein kivoja ja napakoita, joten työskentely oli todella sujuvaa.

Tavoistani poiketen päädyin kuitenkin tekemään mallitilkun, yleensä en jaksa. Tällä kertaa ajattelin että se on varmaan melko pakollinen, sillä minulla ei ollut perinteistä kerän ohjelappua (on sille kai nimikin), missä näkyy suositeltu puikkokoko, tiheys jne. Tämän jälkeen suunnittelin kuvion ison letin perusteella, käyttäen kynää ja ruutupaperia. Neulominen oli yllättävän helppoa, vaikken lopulta edes jaksanut piirtää koko mallikertaa auki. Alunperin suunnittelin saavani tämän valmiiksi ennen kuin palaisimme Riikasta, mutta olin hiukan kipeänä ja hommiakin piti tehdä. Sain huivin kuitenkin valmiiksi via pari päivää myöhässä, viime viikon maanantaina tai tiistaina, juuri parahiksi ennen lumimyrskyä. Olen pitänyt huivia joka päivä, ja se on jo yksi suosikeistani :)