Missä olen luurannut viime viikot?

Yliopistohommissa, tietekin, sillä se työnhaun ohella on vakiovastaus kaikkeen juuri nyt. Viime viikot ovat kuitenkin olleet myös hiukan poikkeuksellisia, tarjoten sekä lomaa että vapaa-aikaa (usein lomalla saa kirjoittaa esseen tai pari) että uusia paikkoja.

Viikko ennen pääsiäistä pakkasin punaisen matkalaukkuni ja suuntasin Helsinkiin lempilentokenttäni Bromman kautta. (Mikä muistuttaakin minua siitä, että pitäisi kirjoitella taas lentokenttäarvioita) Lento oli todella aikaisin, ja matkalaukun tullessa mukaan se tarkoitti lähtöä heti 5.30 jälkeen. Pääsin kotiin, purin laukun ja pakkasin sen uudestaan Delhin-matkaa varten. Alkuillasta suuntasimme lentokentälle yölentoa varten. Lento meni hyvin, ja sain nukuttuakin vähän illallisen ja aamiaisen välillä. E-viisumin sormenjälkiskannaus on aina mielenkiintoinen tapaus ja vaikea saada onnistumaan ensimmäisellä kerralla. Välilasku sujui myöskin hyvin, ja söimme kevyttä aamiaista ylihintaisessa Starbucksissa muiden vaihtoehtojen ollessa melko rajallisia.

Jatkolento Bangaloreen oli hiukan myöhässä, mutta nukuin ja luin joten siitä ei ollut suurempaa haittaa. En ole vieläkään täysin käsittänyt Intia valtavaa mittakaavaa: Delhi-Bangalore lento kestää 2,5 tuntia, ja se on vain hiukan vähemmän kuin Helsingistä Lontooseen. Yhtä kaikki, Bangaloren liikenneruuhkat ovat yhä pahat. Nukahdin matkalla, joten en ole aivan varma kuinka kauan 40 km lentokentältä kaupungin halki kesti, mutta varmaakin se oli jotakin kahden tunnin paikkeilla. Matkoilla nukun lähes aina - päikkäreitä edellisten perään. Lauantaina lennon ja automatkan lisäksi tipahdin täysin heti lounaan jälkeen.

 Paljon matkustanut ja tarroja kerännyt matkalaukku!

Paljon matkustanut ja tarroja kerännyt matkalaukku!

Bangaloressa oli kiva olla, melko rentoa, ja viikon aikana oli sekä uusia juttuja (kakkupaikka, teekauppa ja joitakin ravintoloita), että vanhoja suosikkeja (vaatekauppa, kotiruoka, vanha suosikkiravintola.) Vaikka tekemistä ei sinänsä ollutkaan paljoa, toisinaan oli vaikea rentoutua. En ole tottunut jatkuvaan katumeluun. Vaikka asun keskustassa Tukholmassa ja Helsingissä, en ole minkään vilkasliikenteisen kadun varrella. Melun lisäksi oli kuuma. Aivan liian kuuma minulle (30-35 joka päivä), joten ilmaistointi ja tuuletin olivat päällä, etenkin öisin. Se tarkoitti taas lisää öistä taustamelua kadulta kantautuvien äänten lisäksi.

Uusin kokemus matkalla oli Delhi, jossa pysähdyimme paluumatkalla päiväksi. Katselimme nähtävyyksiä, ja olikin mielenkiintoista nähdä kolmas suuri intialainen kaupunki Bangaloren ja Mumbain lisäksi. Paluulento tuntui taas kestävän iäisyyden, vaikka se oli vain tunnin pidempi kuin mennessä. Katsoin yhden elokuvan, mikä on aina kaukolentojen bonus: en oikein enää tapaa käydä leffassa muuten.

Tulimme takaisin pääsiäismaanantaina, ja tuli bussikyyti koneesta terminaaliin. Minulla oli sandaalit jalassa ja lunta oli tullut 15 cm... Selvisin onneksi kuivin jaloin. Aikaero ei ole paljoa, vain 2,5 tuntia, mutta jotenkin paluu tuntui oudolta. Molemmat kokemukset, sekä koti että Intia, olivat todellisia ja aitoka, mutta maanantaina tuntui että ne olivat kaksi eri maailmaa. Olen erittäin tyytyväinen että päätin pysähtyä Helsingissä muutaman päivän ennen Tukholmaan paluuta. Se mahdollisti muutaman löysemmän päivän sekä matkustamisen sivuvaikutusten kuten purkamisen ja pyykkäyksen hoitamisen. Kaiken tämän lisäksi matkalaukkuni hajosi jo ensimmäisellä lennolla Delhiin, joten sekin täytyi hoitaa. Se oli hyvin harmillinen tapaus, matkalaukku oli vain kolmisen vuotta vanha ja olisi periaatteessa kestänyt vielä monta vuotta. Onnekseni laukkuliikkeessä oli remonttiale eikä minun tarvinnut käyttää kovin paljoa rahaa lentoyhtiön korvauksen lisäksi. Se on yhä Samsonite, kuten kaksi aiempaani, ja samaa erityiskevyttä materiaalia kuin edellinen punainen.

Lento Tukholmaan oli päivällä - olin ilmeisesti sen varatessani kypsynyt 6.50/7.30 lähtöihin. En kuitenkaan ollut vielä Tukholmaan saapuessani varsinaisesti perillä. Minulla oli perjantaina työpaja Malmössä yliopistoprojektiin liittyen, joten minun piti selviytyä kotiin, purkaa, pakata ja ehtiä juna-asemalle yhteensä noin kolmessa tunnissa. Junamatka kesti kokonaisuudessaan hiukan yli viisi tuntia myöhästymisen takia. Onneksi netti toimi yllättävän hyvin, ja ehdin myös nappaamaan juna-asemalta teetä ja meze-lautasen (libanonilaista) mukaan.

Perjantai kului työpajaan ja paluumatkaan, ja pääsin toistamaan matkaltapaluurutiinit purkamisen ja pyykkituvan muodossa jälleen lauantaiaamuna. On ollut mukavaa olla takaisin, pyykistä huolimatta :)