terveys

Puoli vuotta

Paraneminen on kokopäivähommaa, ja kokopäivätyön ohella se vie kaiken ajan. Toipuminen on kestänyt kauan, vaikka luutuminen ja hermon paraneminen ovat sinänsä menneet hyvin. Matkan varrella on ilmennyt kaikenlaista lisävaivaa, hermokipa, turpoamista, olkapäävaivaa ja hitaasti laajentuvia liikeratoja. Kokonaisuudessaan vointi on kuitenkin parempi kuin puoli vuotta sitten leikkauksen jälkeen.

Eilen kokeilin ensi kertaa pyöräilyä ulkona, ja se sujui ainakin kohtalaisesti. Lähtö ja äkkinäiset liikkeet olivat haastavampia, mutta onneksi Puistotiellä on melkein kilometrin verran suoraa pyörätietä jossa harjoitella.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kesää kohti!

Naps!

Tervehdys sairaslomalta! Kaksi viikkoa sitten pyöräilin töistä kotiin, ja sitten olinkin yhtäkkiä makaamassa tiellä ja käteni näytti ja tuntui oudolta. Hitaasta vauhdista huolimatta ratikkakiskot tekivät tepposet: etupyörästä lähti pito ja kaaduin. Onnekseni ohikulkijat olivat vapaanvietossa olevia hyväntahtoisia sairaanhoitajia, joten sain heti asiantuntevaa apua. He auttoivat minut kadulta, soittivat ambulanssin, ja kaiken kukkuraksi vievät vielä pyöränkin talteen!

Kaikki muu oli kunnossa - päähän ei osunut, vaatteet eivät repeytyneet (eivät edes sukkahousut!), ei näkyviä haavoja - ainoastaan kova kipu käsivarressa ja kyynärpäässä. Kävi ilmi että kyseessä on katkennut luu. Todellakin katkennut, ei vain murtunut. Olkaluu oli napsahtanut kahtia ottaessaan koko iskun voiman vastaan. Samassa tohinassa myös jokin hermo venähti, eli siksi ranne eivätkä sormet toimi vielä kunnolla.

Toistaiseksi blogi muuttuu jonkinlaiseksi parantumispäiväkirjaksi, sillä on odotettavissa että tässä kuluu tovi. Luutumiseen menee ainakin kuusi viikkoa, ja venähtäneen hermon palautuminen kestää ehkä jopa kuukausia. Tervetuloa matkaan mukaan!